L’Hexagonen päiväkodin tarina ja historia

Elettiin toukokuuta 1985. Kekkosen valtakauden päätyttyä johti maata omaperäisellä tyylillään Mauno Koivisto. Erno Paasilinna oli saanut tammikuussa Finlandia-palkinnon, Kymppitonnin ensimmäinen jakso oli esitetty MTV:llä. Uusi maailma alkoi rakentua Gorbatshovin, Reaganin, Kohlin ja Mitterrandin toiminnasta. Suomikin muuttui mukana; lähikaupan hyllyltä löytyi edelleen vain lyhyttä ja pitkää makaronia, mutta penne- ja tagliatelle-vallankumous oli jo tuloillaan. Vieraat kielet alkoivat kiinnostaa aikaisempaa enemmän. Turussa toimi jo englantilainen ja venäläinen leikkikoulu, ja 24. toukokuuta Turun Sanomat tiesi kirjoittaa, että lisää oli tulossa: ranskankielistä leikkikoulua oltiin järjestämässä, ja Cercle Français -yhdistys etsi parhaillaan sopivia tiloja.

Vaikka Turussa oli toiminut muun muassa ranskan kieleen painottuvia iltapäiväkerhoja jo aiemmin, kaupungissa oli vain vähän ranskankielistä toimintaa. Suomen tilastokeskuksen mukaan Varsinais-Suomessa asui vielä vuonna 1990 vain 36 ranskalaista (vuonna 2008 jo 109), ja pitkänä kielenä ranskaa oli mahdollista opiskella ainoastaan Puolalan koulussa, silloinkin kolmannelta luokalta lähtien. Suomalaisten suhteet Ranskaan olivat olleet perinteisesti etäiset, ja kielipolitiikassa sekä opetuksessa englannin kielen johtoasema näkyi jo selvästi. Ranska ja ranskan kieli kantoivat myös tiettyä eleganssin taakkaa. Kieli koettiin lievän snobismin merkkinä, ja Ranska merkitsi useimmille vain muutamia kliseitä: ruokaa, viiniä, les petites parisiennes, lakkoilua ja Asterixia.

Miksi siis perustaa Turkuun ranskankielinen leikkikoulu? Kohdeyleisö koostui kaksikielisistä perheistä ja niistä suomalaisperheistä, jotka kokivat mielekkääksi avata lastensa horisontteja myös muualle kuin englanninkielisen maailman suuntaan. Cercle Français -yhdistyksen johtaja Seppo Sundelin vetosi Turun Sanomien artikkelissa erityisesti kielen merkitykseen liike-elämässä aikana, jolloin Suomen kaupalliset suhteet Länsi-Eurooppaan olivat jo kasvaneet tuntuvasti. Taustalla lienee ollut myös huolestuneiden vanhempien halu mahdollistaa ranskan kielen jo oppineiden lasten kielitaidon säilyminen ja kehittyminen. Tarhan alkuvaiheita ja perustamisen syitä kuvailee seuraavassa koko hankkeen kantavana voimana toiminut Turun Cercle Français:n entinen puheenjohtaja Matti Pösö.

Lastentarha L’Hexagonen alkuvaiheista

"Kolmilapsinen perheemme palasi monivuotisen asumisen jälkeen Ranskasta kotimaahan kesällä 1984. Asuimme Versailles’n lähellä ja lapset olivat kaikki käyneet paikallista ranskalaista koulua. Kahdella vanhimmalla ranskan kielen taito säilyi; olihan vanhin kirjoittanut 1984 ylioppilaaksi Celle St Cloud’n lyseosta. Nuorimman, 5-vuotiaan Marin, kanssa oli vaikeuksia, vaikka yritimme aktiivisesti käyttää päivittäisessä elämässä ranskaa ja olihan hän jo useita vuosia käynyt Ranskassa lastentarhaa aloittaen lukemisen ja kirjoittamisen alkeet. Ajan mittaa ranskan puhuminen kotipiirissä Turussa ei lapsesta tuntunut luonnolliselta ja kielitaito oli häviämässä.

Palkkasimmekin Turussa asuvan opettaja Jean-Pierre Frigo’n kotiopettajaksi Marille. Kotiopettajan pitäminen ei ollut ilmaista ja niinpä tiedustelinkin Turun kaupungilta olisiko tällaiseen opetukseen saatavissa avustusta. Keskusteluissa tuli esille se, että avustuksia voisi saada joku yhteisö

Samoihin aikoihin muuttivat Mervi ja Peter Gustavson Ranskasta Suomeen. Peter oli ollut useita vuosia Rouenin kaupungissa merimieskirkon pappina. Perheen neljästä pojasta kaksi nuorinta oli samanlaisessa tilanteessa kuin meidän Marimme. Gustavsonien kanssa löimme hynttyyt yhteen ja rupesimme ranskankielisen lastentarhan perustamiseen. Vaikeinta oli saada yhteyttä asiasta kiinnostuneisiin vanhempiin. Ensimmäinen perustava kokous pidettiin eräässä Hämeenkadun kahvilassa. Paikalle tuli allekirjoittaneen lisäksi vain Peter, mutta aktiivisen informaatiokampanjan jälkeen muitakin tuli piiriimme ja jonkinlainen yhdistys perustettiin.

Vuokrasimme Eerikinkadun ja Koulukadun kulmassa olevasta vanhasta puutalosta, noin 100 m² tilat. Muistan ensiaikojen aktivisteista Turun Ranska-seuran, Cercle Français:n, puheenjohtajan, sanakirja-ekspertti Seppo Sundelinin ja Maija-vaimonsa, taiteilija Anna-Maija Aarraksen ja Mirjami Lundqvistin. Mukana oli alkuaikoina myös Arasola-niminen lääkäripariskunta, joka oli lapsineen lähdössä ranskankieliseen Afrikkaan lähetyssaarnaajiksi, ja monia muita, joiden nimet ovat vuosien varrella unohtuneet. Into oli kova. Talkoilla laitoimme paikat toimintakelpoisiksi. Ensimmäiseksi lastentarhan vetäjäksi saimme Anne Vainikan, jolla oli sekä lastentarhaopettajan että ranskankielen maisterin tutkinnot.

Kaikki tämä vaati rahaa. Saimme apuun Ranskan konsulin Turussa, Farmos-yhtiöiden pääjohtaja Teppo Korteen. Hän järjesti tapaamisen kaupungin sosiaalitoimenjohtajan, vasemmistolaisen Ilkka Järvisen kanssa. Pelkäsin kovin, kuinka poliittisesti kaksi eri laidoilta olevaa herraa löytävät yhteisymmärryksen, mutta tapaaminen sujui hienosti ja pääsimme kaupungin avustuksen piiriin. Asiaan vaikutti varmaankin se, että kerroimme mahdollisuuksista kielen oppimisen jatkamisesta ala- ja yläasteilla Turussa. Kaupungin rahoitus toi meille erilaisia hallinnollisia velvollisuuksia. Pelkkä löysä rekisteröimätön yhdistys ei ollut riittävä tähän ja näinpä lastentarha siirtyi osaksi Cercle Français’ta.

Ranskan suurlähetystöön oltiin myös yhteydessä. Suhtautuminen sieltäpäin oli myönteistä. Olipa toimintaamme tutustumassa jopa Ranskan Senaatin valtuuskunta. Suurelta osalta lähetystön rahoittamana saimme ranskalaisen lastentarhanopettajan keväällä 1986. Jean-Pierre Daniel oli ammattilainen ja sai lapset helposti motivoitua ranskan kielen oppimiseen. Hän oli aikaisemmin työskennellyt vastaavissa tehtävissä Etelä-Amerikassa ja siirtyi täältä Intiaan.

Leikkikoulusta päiväkodiksi

Anne Vainikan ja suurlähetystöltä palkkansa saaneen Danielin hoivassa leikkikoulu (école maternelle) jatkoi erilaisissa tiloissa ja erilaisilla kokoonpanoilla. 1980-luvun lopun ryhmäkuvissa näkyy noin kaksikymmentä 4–7-vuotiasta lasta ja kolmesta kuuteen hoitajaa. Hoitajista Danielin lisäksi kuvissa esiintyy usein Mervi Gustavson. Pienimmille koulu toimi maanantaista perjantaihin aamupäivisin, ja pari kertaa viikossa järjestettiin iltapäiväkerho 7–9-vuotiaille.

Lastentarha L’Hexagonen kannatusyhdistyksen perustaminen kesällä 1997 merkitsi statuksen muutosta ja etääntymistä Cercle Français’stä. Toiminta laajeni tasaisesti kohti varsinaista päiväkodin toimintaa. Johtajana toimi Anne Vainikan jälkeen 80-luvun lopusta lähtien Sirpa Runola ja vuodesta 2001 Stina Tuomi. Leikkikoulusta tuli lastentarha 90-luvun puolivälin jälkeen ja vuonna 1997 se muutti Annankadulta uuteen tilaan Linnankadun ja Crichtoninkadun välillä, jossa se edelleen sijaitsee. Lasten määrä nousi viiden- ja kuudenkymmenen väliin.

Perustamisensa jälkeen L’Hexagone on elänyt hyviä ja vähemmän hyviä hetkiä. Yksityisessä päiväkodissa menestys riippuu lasten määrästä, ja esimerkiksi vuosi 2000 loppui murheellisesti, kun lapsia ei ollut tarpeeksi toiminnan ylläpitämiseen. Ongelmallisessa tilanteessa vanhemmat tulivat hätiin ja järjestivät varainhankintaa muun muassa hyväntekeväisyyskonsertin avulla. Turun konservatorion yliopettajana tuolloin toiminut sellisti ja L’Hexagonelaisen isä Timo Hanhinen soitti Turku Ensemblen kanssa Betel-kirkossa L’Hexagonen hyväksi.

2000-luvun alku oli muutenkin vaikeaa turkulaisille vieraskielisille päiväkodeille. Sekä englannin- että saksankieliset päiväkodit joutuivat Turussa laittamaan lapun luukulle. Turun Sanomat arvioi ongelman olevan yksityisten päiväkotien hintojen lisäksi vieraiden kielten pelko tai niiden oleminen pois muodista. Tarhan johtajana tuolloin toiminut Sirpa Runola muistutti kuitenkin kielipäiväkotien vahvuuksista ja eduista. Siellä saa ikään kuin kaksi kärpästä yhdellä iskulla; sekä päivähoidon että tutustumisen vieraaseen kulttuuriin.

Tarha on muuttunut myös yhä selkeämmin sellaiseksi, mitä se on nyt: tavalliseksi suomalaiseksi päiväkodiksi ja esikouluksi, jossa lapset perehtyvät myös ranskan kieleen ja kulttuuriin. Turussa asuu edelleen vain vähän ranskalaisia, ja lähetystön vuonna 1985 hellimä visio ranskankielisestä koulusta Helsingin ranskalais-suomalaisen koulun malliin kariutui. Turku ei ole Helsingin kaltainen suurkaupunki, johon mahtuisi kokonaan ranskankielinen päiväkoti kuten Merimiehenkadun Club des Cinq pääkaupungissa.

Yksityisenä osana Turun päiväkotien ja esikoulujen verkostoa L’Hexagone on avannut jo 40 vuoden ajan väylää Ranskan kulttuuriin ja kieleen. Se on venäläis-suomalaisen Miska-talon kanssa vanhin Turussa toimiva kieleen keskittynyt päiväkoti. Tarha täyttää edelleen tärkeää tehtävää korostaessaan kielten merkitystä aina moniulotteisemmaksi ja avoimemmaksi muuttuvassa maailmassa. Multikulttuuriseen ympäristöön tottuminen ja maailman värikkyyden hahmottaminen varhaisessa iässä on pitkäaikainen investointi ja selkeä rikkaus lapsillemme.

Eli vive L’Hexagone!