Kielikylpy Turku

Kaksikielinen suunnistaa luovasti kielten maailmassa
FM Satu Rakkolainen-Sossa

Kaksikieliseksi voi kehittyä eri tavoin, ja kaksikielisyyden tasoja on lukuisia. Laajan määritelmän mukaan kaksikielisenä voidaan pitää ihmistä, joka on omaksunut kaksi kieltä kasvuympäristössään ja hallitsee ne äidinkielisen puhujan tavoin. Kaksikieliseksi voi kehittyä luonnollisimmin esimerkiksi silloin, kun perheen erikieliset vanhemmat puhuvat lapsilleen äidinkieltään, kun ympäristön kieli on eri kuin kotona käytetty kieli tai kun päiväkodissa lapsi omaksuu kielikylvyn kautta toisen kielen, kuten L’Hexagonessa ranskan.

Myös kielien vahvuus ja hallitsevuus vaihtelevat usein sen mukaan, mikä kieli on tärkein missäkin vaiheessa yksilön elämää. Kielien ylläpitämisen sekä kehittämisen eteen on lisäksi nähtävä vaivaa koko elämänsä ajan. Kaksikielisyyden voikin nähdä elinikäisenä omatoimimatkana haastaviin seikkailukohteisiin, ei valmiin pakettimatkan all inclusive -määränpäänä.

Kieli ei synny eikä elä tyhjiössä, vaan se liittyy kiinteästi puhujiinsa ja heitä ympäröivään maailmaan. Sen omaksumiseen vaikuttavat myös lukuisat sosiaaliset seikat, yhtenä tärkeimmistä vuorovaikutus. Kun halutaan tukea lapsen kielenomaksumista, olisi tärkeää muistaa, että lapsi oppii luontevimmin, kun oppimiseen liittyy turvallisuuden tunne ja positiiviset kokemukset.

Päiväkodissa, kuten L’Hexagonessa, tapahtuva kielikylvyn kautta toiseen kieleen tutustuminen on alun perin yksikieliselle lapselle mainio tapa sukeltaa uuteen kieleen ja ajan kuluessa oppia se leikin, laulun ja askareiden ohessa luontevasti ja motivoivasti. Tutkimuksissa on todettu lasten oppivan kielikylpymetodilla tehokkaammin kuin tavallisessa koulumaisessa kielenopetuksessa.

Erityisesti päiväkodin aloittamiseen liittyy monia haasteita lapselle, kuten sosiaalisten suhteiden luominen, ja siksi onkin erittäin tärkeää, että uudet kielelliset haasteet otetaan vastaan turvallisessa ja kannustavassa ilmapiirissä. Myös erittäin tärkeää on turvallisen ja luottavaisen vuorovaikutussuhteen luominen erikieliseen puhujaan.

Kodin positiivisella ja kannustavalla suhtautumisella on suuri merkitys lapsen kielelliseen kehitykseen, olipa lapsi sitten yksi- tai monikielinen. Vanhempien kiinnostus ja myönteinen asennoituminen kieliin heijastuu myös lapseen. Vaikka lapsi omaksuukin kielen varsinkin aikuiseen kielenoppijaan verrattuna kuin leikiten, tarvitaan omaksuttavan kieliaineksen tuottamiseen usein vaivannäköä, erityisesti sellaisissa tilanteissa, joissa toinen kieli ei ole ympäristön kieli, esim. ranska Suomessa tai suomi Ranskassa.

Matkalla toimivaan kaksikielisyyteen tarvitaan runsaasti monipuolisia kielellisiä virikkeitä, joita ei muunkielisessä ympäristössä ole välttämättä tarjolla, vaan ne on tuotettava lapselle. Kielellisten virikkeiden määrä, laatu ja monipuolisuus heijastuvat tuotettuun kieleen. Musiikin, lorujen, tarinoiden, roolihahmojen ja leikkien avulla lapsi sukeltaa innokkaasti kieleen.

Positiiviset oppimiskokemukset ovatkin erittäin tärkeitä: Onnistumisen elämykset tukevat oppimista, ja ylpeys opitusta puolestaan vahvistaa itsetuntoa ja minäkuvaa. Lapselle ääneen lukeminen on erittäin hyvä ja tehokas keino, joka tukee kielenkehitystä. Kertomuksissa, saduissa ja tarinoissa käytetään usein sellaisia sanoja, ilmaisuja ja lauserakenteita, joita kuulee vain harvoin puhekielessä. Näiden avulla lapsen sanavarasto rikastuu, lauseenmuodostuskyky kehittyy ja ilmaisutaito monipuolistuu.

Myös elokuvista ja lastenohjelmista voi saada kielellisiä virikkeitä, mutta on kuitenkin todettu, että pelkkä passiivinen ohjelmien katselu ei rikastuta sellaisenaan lapsen kielitaitoa, vaan positiivinen kielellinen vaikutus saadaan vasta sitten, kun ohjelmista keskustellaan yhdessä.

Monissa tutkimuksissa on todettu, että kaksi- tai monikielinen lapsi pystyy kielenomaksumisen varhaisvaiheen jälkeen pitämään eri kielet erillään hyvin, ja mikäli kielten sekoittumista tapahtuu, lapsi tekee sen usein tietoisesti jotain tarkoitusta varten, esimerkiksi leikitelläkseen kielellä.

Myös useamman kielen käyttämisessä muilla puhujilla on suuri merkitys: Mikäli puhuja käyttää kieliä sekaisin eli käyttää ns. koodinvaihtoa, lapsikin tekee mitä todennäköisimmin näin. Mikäli puhuja taas pysyy yhdessä kielessä, omaksuu lapsikin herkemmin tämän mallin. Varsinkin varhaisen kielenkehityksen vaiheessa onkin erittäin suotavaa, että yksi kieli, yksi henkilö -mallia käytettäisiin mahdollisimman johdonmukaisesti.

Myöhemmin, kun molemmat kielet ovat jo hyvin vakiintuneet ja lapsi on ymmärtänyt niiden erillisyyden, kieliä voi vaihtaa vapaammin. Tosin silloinkin on suositeltavaa, että aikuinen käyttäisi pääasiallisesti omaa äidinkieltään. Rutiinit ovat tärkeitä lapselle monissa asioissa erityisesti turvallisuudentunteen takia. Myös kielten suhteen tutut käytänteet ovat lapselle tärkeitä.

Perheissä, joissa perheenjäsenet käyttävät kahta tai useampaa kieltä, joudutaan usein miettimään luovia sovelluksia yksi kieli, yksi henkilö -malliin. Voidaan sopia esimerkiksi, että jossain tietyssä tilanteessa käytetään yhtä kieltä ja toisessa toista, esimerkiksi iltapalalla puhutaan aina ranskaa ja aamupalalla suomea.

Joissain monikielisissä perheissä voi olla käytössä oma "kielinurkkansa", esimerkiksi lastenhuoneen pöydän ääressä puhutaan aina saksaa. Myös erilaisten roolihahmojen kautta vanhempi tai lapsi voi puhua toista kieltä, esimerkiksi jokin nukke saattaa olla ranskankielinen, ja se henkilö, joka leikkii sillä, puhuu aina leikkiessään ranskaa, vaikka muuten puhuisikin pääasiallisesti suomea.

Lapselle on tärkeintä, että vanhemman ja lapsen suhde on luonteva ja avoin, jotta hän voi kertoa vanhemmilleen kaikesta millä tahansa kielellä. Vaikka kaksikielisyys ei varsinaisesti vaikuta lapsen älykkyyteen, se muokkaa ajattelutapaa ja antaa lapselle mahdollisuuksia luovaan, avoimempaan ja joustavampaan ajatteluun sekä ongelmanratkaisukykyyn.

Lapsen kielellinen tietoisuus kasvaa, ja hän huomaa varhaisessa vaiheessa, että maailmassa on olemassa erilaisia kieliä ja eri ihmiset puhuvat eri kieliä. Herkkyys kieliin ja kulttuureihin syvenee, suvaitsevaisuus kasvaa ja kontaktien luominen helpottuu. Tämä on yhä tärkeämpää kansainvälistyvässä maailmassa.

Satu Rakkolainen-Sossa (s. 1976) on koulutukseltaan suomen ja saksan kielen opettaja. Hän on toiminut mm. suomen kielen lehtorina Münchenin Ludwig-Maximilians -yliopiston fennougristiikan laitoksessa. Tällä hetkellä hänellä on tekeillä suomen kielen alaan kuuluva väitöskirjatutkimus "Kolme kieltä kotona. Viestintä kolmikielisissä perheissä suomen kielen näkökulmasta" Turun yliopistossa.

Lähteet:
Abdelilah-Bauer, Barbara 2008: Zweisprachig aufwachsen. Herausforderungen und Chancen für Kinder, Eltern und Erzieher. Verlag C.H. Beck, München.
Romaine, Suzanne 1995: Bilingualism. 2nd revised edition. Blackwell Publishers, Oxford.